Juhannus

Juhannus tulossa. Mä vietän sen täällä porukoitten luona pienempien lasten kanssa. Tää on ollu hämmentävä viikko. Se mitä viikonloppuna tapahtui johti yhteen iltaan ja sen jälkeen nähtiin vielä tiistaina mutta sitten taas loppu yhteyden pito. Se pelkää mua, tai ei siis mua vaan sitä että meidän suhde menis liian vakavaks ja sit mä taas pilaisin kaiken. Mä ymmärrän sen tunteet ja ajatukset. Mä vaan ihmettelen miks sen mieli muuttu parissa tunnissa. Se meni paniikkiin kun käveltiin kaupungilla ja mä suutelin sitä. Mä en edelleenkään tiedä olisko musta parisuhteeseen mutta jotain mä sen kanssa haluisin. Ja pilasin taas kaiken.
Viimeisen viikon aikana on tuntunu siltä että se viha olis vähän helpottanu. En tiedä vaikuttiko siihen se että sain sanottua sen sille exälle vai se että sain sanottua sen itselleni. Vai se että mulla oli hyvä olla taas vähän aikaa tän, sanotaan vaikka Leenaksi, kanssa. Kyllä se viha siellä on mutta aina välillä vähän lievempänä. Mutta kun mulla on muuta ajateltavaa niin kuin nyt tää juttu tän Leenan kanssa, niin mä en ehdi ajatella menneitä niin paljon.
Ja kyllä sitä muuta ajateltavaa on ollut. Jännä että ihmisen pää voi olla niin sekaisin. Mä ite keväällä halusin että suhde tän Leenan kanssa loppuu. Ja se loppu. Sitten se alko uudestaan vähän niin kuin pelkkänä seksinä, ja loppui. Ja sitten se taas alkoi ja loppui. Mä en ymmärrä mun omia tunteitani. Maanantaina se sano että näkee mun silmistä että mä oon uudestaan ihastunu siihen. Mä en ihan suoraan sitä myöntänyt mutta en kieltänytkään. Ei se ihan väärässä ollut. Tää kaikki on taas tosi sekavaa ja vähän ahdistavaa kun ei tiedä mitä tapahtuu. No, ehkä se siitä…