Ikävä

Miten mulla voi olla ikävä ihmistä jonka kanssa mä vietin yhen illan ja yhen päivän ja siitäkin suuren osan niin humalassa että hyvä kun muistan mitään?

Viikonloppu

Jännä viikonloppu. Perjantaina illalla lenkin jälkeen tuli otettua kaljaa ja lähdettyä paikallisen terassille istumaan. Yritin yhtä tuttua pariskuntaa houkutella kaupunkiin mukaan mutta ei ne oikeen innostunut. Siinä vastapäätä istu yks niiden tuttu nainen ja se sit sano että hän voi lähteä mukaan. Se soitti jonkun kyydin ja mentiin kaupunkiin baariin. Siellä tanssittiin ja vähän muutakin. No sit sille tuli huono olo ja se hävis sieltä baarista. Mä kuitenkin ehdin sen nimen selvittää ja ja laitoin yöllä sille kaveripyynnön ja jonkun hölmön viestin.
No se sitten aamulla hyväksyi sen kaveri pyynnön. Ei se niihin viesteihin mitään vastannut mutta mä otin siinä aamulla pari korjaavaa ja päätin laittaa sille viestin että lähdetään ottamaan pari siideriä. No sitten sano että mennään vaan. Iltapäivällä sit nähtiin taas tuossa paikallisessa ja istuttiin siinä vastakkain. Yks mun kaveri oli siinä kanssa ja tuli siihen muutakin porukkaa. Siinä kun pari oli juotu niin pidettiin kädestä. Sitten se soitti taas meille kyydin ja lähdettiin maaseutu kierrokselle. Mä olin jo ennen iltaa melko humalassa ja niin oli sekin. Mutta mulla oli tosi hauskaa sen kanssa ymmärsin että silläkin mun kanssa. Joskus yöllä sille tuli paha olo ja se taas hävis. No sunnuntaina vielä viestiteltiin ja se lupas että voidaan käydä joku ilta kahvilla. Mä kyllä arvasin että kun se selviää krapuloistaan ja muuta niin se muuttaa mielensä.
Ja niinhän siinä kävi. Tänään se sitten sano kun kyselin siitä kahville menosta että olis parempi olla vaan ystäviä kun sen erosta oli niin vähän aikaa. No mä ymmärän kyllä sitä. Mutta kyllä mä ehdin siihen ihastua ja vähän pahalta tuntu kun ei siitä mitään tullu. Mutta mulla oli pari päivää kivaa enkä oikestaan ehtinyt ajatella niitä vanhoja paskoja juttuja ollenkaan. Lähinnä mua pelottaa että ne ajatukset tulee taas takaisin.
Noh, oltiinhan me kännissä kun ankat koko se viikonloppu mutta silti tuli sellanen ajatus että ehkä mulla sittenkin on joskus vielä jotain mahdollisuuksia joku löytää.
Tai sitten ei.

Yksin

Moikka. En oo hetkeen kirjoutellu. Se yhden yön ja parin päivän juttu kyivu kasaan ja sen kanssa ei enää oikeen väleissä olla. Vaikka se vähän vitutti niin mä tiedän kyllä että niin on varmaan parempi.
Mutta nyt mä oon yksin. Vaikka lapset on tossa niin siltiä oon yksin. Ja tuun aina olemaan. Viikonloppuna mä kävin pari kertaa baarissa ja kukaan ei ees kato mua. Miks kukaan tällästä läskiä kattos. En keksi syytä
Exä toi lapset sunnuntaina sen miehensä kanssa. En onneks nähny niitä. Pikku likka haluaa aina puhua sille miehelle jun soittelee äitilleen. Tuntuu pahalta. Ei pitäis mutta tuntuu.
Eikä siitä lenkkeilystäkään mitään tuu.